Toissa vuonna se oli The Substance, viime keväänä The Ugly Stepsister. Australialaisen Natalie Erika Jamesin Saccharine on tuorein maamerkki naisnäkulmaisen kehokauhukuvauksen kartalla, jolle amerikkalaisilla ei edelleenkään ole asiaa. Elokuvaa juhlittiin äskettäin alkuvuoden kahdella globaalisti tärkeimmällä festivaalilla, Sundancessa ja Berliinissä, aivan kuten The Ugly Stepsisteriä vuosi sitten.

Ulkomuotoonsa kroonisesti tyytymätön lääketieteen opiskelija Hana (Midori Francis) saa vanhalta kaveriltaan vinkin ravintolisänä markkinoidusta maagisesta laihdutuslääkkeestä. Näyteannoksen saatuaan hän analysoi kapseleiden sisällön ja ryhtyy valmistamaan ihmeainetta itse.

Fyysiset muutokset alkavat näkyä alta aikayksikön, mutta kyytipoikana seuraavat sivuvaikutukset: silmittömään ahmimiseen huipentuva unissakävely ja hallusinaatiot, joissa isokokoinen, uhkaava hahmo seuraa Hanaa kaikkialle. Opiskelukaveri Josiekin (Danielle Macdonald) huolestuu. Hana ei välitä, sillä juuri nyt tärkeintä on tehdä uudistumisella vaikutus ihastukseen, kuntosaliohjaaja Alanyaan (Madeleine Madden).

Ozempic-laihdutuslääkehuumaa ansiokkaasti höykyttävän Saccharinen tyylirekisteri on samalla tavalla hirtehinen kuin The Substancessa ja The Ugly Stepsisterissä. Nuoren naisen syöksykierteen kuvaus tunkee epämukavuusalueelle, mutta välttää ryppyotsaisuuden ja hymyilee vinosti myös makaabereille yksityiskohdilleen. Kun harhakuvien rajavyöhykkeelle sijoittuvassa huipennuksessa heiluu kirurginveitsi, ollaankin sitten jo toisenlaisen body horrorin ytimessä.

”Midori Francis navigates the hallucinatory minefield between body image and body horror”
– David Rooney / The Hollywood Reporter

”Boasts the vision of a confident, daring filmmaker”
– Matt Donato / Daily Dead

”Real-life horror of one’s own body is the most insidious kind of body horror at play here”
– Guy Lodge / Variety

”Knows exactly where to press, and why the pressure hurts”
– Martin Tsai / Screen Anarchy

”A woman resorts to desperate measures to achieve her dream body, only to discover that perfection comes at a terrifying cost. Japanese-Australian filmmaker Natalie Erika James returns to the themes of female identity and family trauma she explored in her standout 2020 debut Relic, but this time goes for all-out body horror rather than creeping dread. The result is an effective, crowd-pleasing blend of gory shocks and shrewd commentary on the insidious dangers of cultural conditioning.”
– Nikki Baughan / Screen International