Vieraat
LAMBERTO BAVA
Kevään 2025 festivaalin päävieras Lamberto Bava (s. 1944, Rooma, Italia) on eurooppalaisen kauhu- ja trillerielokuvan ikoninen taituri ja kolmannen polven elokuvantekijä. Isä Mario Bava (1914−1980) oli Italialaisen kauhun suurmestareita.
Poika aloitti apulaisohjaajana useissa isänsä klassikoissa (mm. Danger: Diabolik, Kill, Baby… Kill, A Hatchet for the Honeymoon, Bay of Blood, Baron Blood). Italialaisen elokuvan kultakaudella tavanomaisen kisällikulttuurin tapaan Lamberto avusti myös monia muita. Kovan luokan kenttäkokemusta kertyi muun muassa Ruggero Deodaton Cannibal Holocaustin ja Ultimo mondo cannibalen sekä Dario Argenton Infernon ja Tenebraen apulaisohjaajana.
Nyt festivaaliohjelmistossa nähtävä ohjausdebyytti Macabro (1980) on leuat auki loksauttava psykoseksuaalinen trilleri, joka antaa konventioille kyytiä varsin ronskilla työkalupakilla. Sitä seurasivat giallo-trillerin kaavaa lähes slasher-elokuvan muottiin taivuttava A Blade in the Dark (1983), ensimmäisen Rambo-elokuvan eli Taistelijan menestyksen innoittamana kokonaan Yhdysvalloissa kuvattu ja Quentin Tarantinon hehkuttama toimintatrilleri Blastfighter (1984) sekä Tappajahai-variaatio Devil Fish (1984).
Ensimmäisen suuren mahdollisuutensa Bava sai viidennessä ohjauksessaan. Dario Argento innostui Demonsin (1985) ideasta tuottajan ominaisuudessa ja junaili hankkeelle kunnon budjetin. Lopputulos on 1980-luvun italokauhun avainteoksia.
Menestys lippuluukuilla synnytti alkuperäisen elokuvan teemoja oivaltavasti ja verevästi varioivan Demons 2:n (1986). Sitä ennen ensi-iltakuntoon ehti valmistua giallo-variaatio You’ll Die at Midnight (1986).
Kun television suosio näivetti elokuva-alaa myös Italiassa, alan konkareiden panokset kovenivat. Siitä erinomainen esimerkki on nyt festivaalilla nähtävä Delirium: Photo of Gioia (1987). Elokuva päivittää ohjaajan isän Blood and Black Lace -klassikkotrillerin (1964) asetelman ja kuorruttaa sen herkullisella sleaze-kerroksella.
1980-luvun lopun ja koko 1990-luvun Bavaa työllistivät konkarin suosikkilajityyppeihin sidonnaiset tv-työt. Niistä kansainvälisesti menestyksekkäin, fantasiateemaisten minisarjojen massiivinen kokonaisuus Fantaghirò: Cave of the Golden Rose (1991-1996) myytiin 44 maahan.
Viimeisin Bavan ohjaama pitkä elokuva, brittikonkareiden John Hannahin ja Pete Postlethwaiten pääosittama kauhutrilleri Ghost Son julkaistiin vuonna 2007.
Suosikkilajityyppinsä pariin mestari palasi vielä senkin jälkeen. Hän ohjasi itse minisarja 6 passi nel giallon (2012) kuudesta jaksosta kolme. Yhden puolestaan ohjasi Lamberton poika Fabrizio Bava (s. 1967) – joka aloitti uransa isänsä ohjauksissa Demons, You’ll Die at Midnight ja Demons 2.
Lamberto Bava paikalla elokuviensa kaikissa Night Visions -näytöksissä:
Macabro keskiviikkona 2.4. klo 18.30 Cinema Orion
Delirium: Photo of Gioia torstaina 3.4. klo 19.15 Cinema Orion
Demons perjantaina 4.4. klo 19.15 Cinema Orion
Demons 2 lauantaina 5.4. klo 19.00 Cinema Orion
JOE BEGOS
Riippumattoman amerikkalaisen kauhuelokuvan ohjaajakomeetta Joe Begos tuo Helsinkiin aseistariisuvan räväkän uutuutensa Jimmy and Stiggsin, jonka alkuvoimaista energiaa on verrattu sekä Peter Jacksonin Bad Tasteen (1987) että Sam Raimin alkuperäiseen The Evil Deadiin (1981).
Begos puski genre-elokuvan kuninkuusluokkaan jo esikoispitkällään, NV-vieras Graham Skipperin pääosittamalla scifi-kauhutrillerillä Almost Human (2013), joka sai maailmanensi-iltansa Toronton festivaalin kovamaineisessa Midnight Madness -sarjassa. Rosoisen taiteilijakuvauksen vampyyriteemaan niputtanut Bliss sykähdytti myös Night Visions -ohjelmistossa syksyllä 2019. Sitä seuranneet grindhouse-henkinen toimintakauhu VFW (2019) ja jouluteemainen robotti-slasher Christmas Bloody Christmas (2022) sinetöivät Begosin aseman lajityyppinsä läpikotaisin tuntevana moniosaajana.
Begosin ohjauksia yhdistäviä ominaispiirteitä ovat kerronnan visuaalisuuteen vankkumattomasti nojaava tyyli, kerronnan intensiteetin suvereeni hallinta ja voimakas kunnioitus käsityönä toteutettuja erikoistehosteita kohtaan.
Joe Begos paikalla Jimmy and Stiggs -elokuvansa molemmissa Night Visions -näytöksissä:
Torstaina 3.4. klo 19.30 WHS Teatteri Union
Lauantaina 5.4. klo 23.15 Cinema Orion
HTOO LWIN MYO
Täysin kadonneiksi luultuihin kotimaansa fantasia- ja kauhuspektaakkeleihin uraauurtavasti keskittyvän No Magic for Socialists -dokumentin ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Htoo Lwin Myo (s. 1983, Myanmar) juhlistaa Helsingissä elokuvansa ensiesitystä Pohjoismaissa.
2010-luvun alussa lyhytdokumenttien parissa elokuvauransa aloittanut Myo perusti vuonna 2018 tuotantoyhtiönsä Pink Bear Productionin, joka keskittyi tuolloin hänen kotimaansa koulutusreformiin liittyneiden videoiden tuotantoon. Myon ensimmäinen lyhytelokuva, dokumenttia ja fiktiota risteyttävä A Song of Trishaw valmistui vuonna 2021 osin Yangonin Goethe-Institutin tuella. Vuonna 2024 valmistunut lyhytelokuva A Silent Page sai maailmanensi-iltansa Indonesian Yogyakartassa järjestettävällä Jogja-NETPAC Asian Film Festivalilla.
No Magic for Socialists saapuu Helsinkiin suoraan maailmanensi-illastaan, jonka se sai maineikkaan Rotterdamin festivaalin Cinema Regained -sarjassa.
Htoo Lwin Myo paikalla No Magic for Socialists -elokuvansa Night Visions -näytöksessä:
Perjantaina 4.4. klo 19.00 WHS Teatteri Union
LOU TAYLOR PUCCI
Pohjois-Amerikan tärkeimmän elokuvafestivaalin Sundancen Midnight-sarjassa tammikuussa kuohuttaneen scifi-kolmiodraama Touch Men todellinen tähti on ulkoavaruuden rakastajan roolin suvereenisti vetävä Night Visions -kunniavieras Lou Taylor Pucci (s. 1985, Seaside Heights, New Jersey, USA). Daredevil: Born Again – ja Physical-sarjoissa vastikään vaikutuksen tehneen, myös American Horror Story -sarjasta muistettavan virtuoosin komea ura on omiaan herättämään kunnioitusta.
Pucci iskosti nimensä globaalille elokuvakartalle jo esikoispääroolillaan Mike Millsin ohjauksessa Thumbsucker (2005). Nuorukainen jätti indie-valiossa varjoonsa nimekkäät vastanäyttelijänsä Keanu Reevesin, Tilda Swintonin ja Vince Vaughnin, mistä kertoo myös huikea palkintosade: Pucci palkittiin vuoden miespääosasta sekä Sundancessa että Berliinin elokuvafestivaalilla.
Sittemmin hän on luonut särmikästä uraa indie-kentän kiinnostavimpien ohjaajien kuten Richard Linklaterin (Fast Food Nation), Jonas Åkerlundin (The Horsemen) ja Richard Kellyn (Southland Tales) kanssa, vastanäyttelijöinään muun muassa Mickey Rourke ja Winona Ryder (Bret Easton Ellis -sovitus Paljastajat), Christopher Plummer ja Ewan McGregor (The Beginners) sekä Riley Keough ja Kylie Minogue (Jack & Diane). Genreyleisölle miehen kasvot tulivat tutuiksi viimeistään The Evil Dead -elokuvan onnistunesta uusintafilmatisoinnista (2013) sekä pääroolista NV-suosikkienJustin Bensonin ja Aaron Moorheadin kauhufantasiassa Spring (2015).
The Sound of Musicin Broadway-sovituksesta uransa jo 12-vuotiaana kunnolla käyntiin saaneella Puccilla on sidoksensa myös Green Day -yhtyeeseen, jonka American Idiot -albumilta lohkaistun Jesus of Suburbia -kappaleen musiikkivideolyhytelokuvan pääosassa mies teki kasvojaan tunnetuksi heti Thumbsucker-sensaation jälkeen.
Lou Taylor Pucci paikalla Touch Me -elokuvansa molemmissa Night Visions -näytöksissä:
Perjantaina 4.4. klo 16.45 Cinema Orion
Lauantaina 5.4. klo 18.50 WHS Teatteri Union
MOONIKA SIIMETS
Satiirisilla elementeillä herkuttelevan scifi-triptyykki The Black Holen ohjaaja-käsikirjoittaja Moonika Siimets (s. 1980, Tartto, Viro) saapuu Night Visions -kunniavieraaksi Suomenlahden etelärannalta. Hän valmistui vuonna 2006 Tallinnan yliopiston audiovisuaaliselta osastolta pääaineenaan ohjaaminen.
Sekä fiktio- että dokumenttilyhytelokuvia aktiivisesti opiskeluajoistaan asti ohjannut Siimets näytti kyntensä pitkän elokuvan parissa vuonna 2018 historiallisella draamalla The Little Comrade (Seltsimees laps). 1950-luvun Neuvosto-Viron kylmäävää todellisuutta lapsen silmin kuvaava elokuva perustuu Leelo Tungalin romaaniin Toveri lapsi. Maailmanensi-iltansa se sai Kaakkois-Aasian tärkeimmällä festivaalilla Etelä-Korean Busanissa, jossa se voitti Flash Forward -sarjansa yleisöpalkinnon. Viron Oscareissa eli Estonian Film and TV Awards -gaalassa se palkittiin vuoden parhaana elokuvana ja Siimets vuoden parhaana ohjaajana, minkä lisäksi elokuva voitti palkinnon myös vuoden parhaasta musiikista.
Fiktiomenestystä seurasivat kaksi dokumenttitaidonnäytettä: osio kuuden naisohjaajan dokumentaarisessa antologiassa Juured (2018) ja Suomesta onneaan etsivistä virolaisista kertova Two Hours to Happiness (Kaks tundi õnneni, 2022), joka sai ensiesityksensä Suomessa DocPoint-festivaalilla.
Moonika Siimets paikalla The Black Hole -elokuvansa Night Visions -näytöksessä:
Lauantaina 5.4. klo 16.30 Cinema Orion