Grindin tyylilaji on hirtehinen kauhukomedia, mutta kontekstoinnillaan se ottaa harppauksen hapokkaan yhteiskuntasatiirin tontille. Matalapalkkaduunareiden viheliäisen nykytodellisuuden fantastinen kuvaus on kuin Mike Judgen Konttorirotat (Office Space, 1999), joka kaahaa Wolt-sähkömopolla suoraan helvetin porteille.

Lähestymistapa on ihastuttavan piikikäs ja punk-energinen. Paletti on tuttu Grindin tuottaneen ja osin ohjanneen Chelsea Stardustin räväkästä esikoispitkästä Satanic Panic (NV syksy 2019). Myös toisella ohjaajalla Brea Grantilla on vahvaa genretaustaa sekä käsikirjoittajana (Lucky, 2020) että näyttelijänä (mm. Beyond the Gates, Sleep No More, Lucky).

Kattava otanta työnkuvista laventaa katsojan tarttumapintaa. Verkostomarkkinoija Sarahin (Jessika Van) nöyryyttävät leggings-bisnekset eivät suju, vaikka pomo (kauhukonkari Barbara Crampton) kuinka huohottaa niskaan. Ruokalähettinä autoileva Benny (Vinny Thomas) puolestaan saa jakelukeikan manan majoilta. Nettivideomoderaattorin työhön höynäytettävä Joel (Christopher Rodriguez-Marquette) pääsee niin ikään kolkuttelemaan tuonelan portteja. Ketjukahvilan ammattiyhdistyskapinaa johtava Kayla (Sharlene Cruz) taas ei olisi voinut edes pahimmissa painajaisissaan kuvitella, mitä johtoportaalle ryppyilystä seuraa.

Grindin tapa niputtaa yliluonnolliseen kurkottelevaa jännitystä ja vinosti synkkää huumoria muistuttaa EC-kustantamon klassisista kauhusarjakuvista. Kerronnan kiitettävän kiihkeä rytmi ankkuroi kokonaisuuden jämäkästi tähän päivään.

”A film for anyone who’s ever hated their job, had a bad boss, or felt taken advantage of at work. In other words, it’s a film for all of us.”
– South by Southwest

”Like a cross between Office Space and Tales from the Crypt — [Grind] skewers modern gig work with the kind of incisive satire-horror we haven’t seen in years.
The pedigree behind the lens is to die for: [Director-screenwriter Brea] Grant is a multi-hyphenate talent whose previous film, Torn Hearts, was a fantastic mix of Americana and Psycho, while [director-producer Chelsea] Stardust is beloved around these parts for her instant cult classic debut Satanic Panic.
As the corporate dystopia around us grows increasingly awful by the second, it’s the perfect time for a homegrown version of Black Mirror to work out some collective trauma.”
– Joonatan Itkonen / Region Free