Finlandia-gaala on syksyn Night Visions -festivaalin perinne, jossa kotimaisen elokuvan harvoin nähtyjä erikoisuuksia on kohotettu valokeilaan vuodesta 2009 saakka. Nyt tarjolla on todella uniikki tapaus: teatterilevityksessä alle 2 500 katsojaa kerännyt Rundi on lähestulkoon kadonnut. Se on esitetty kerran televisiossa vuonna 1991. Tallennejulkaisuja ei ole.

Rundi on suomalaisen elokuvahistorian outolintu: uskonnollisten piirien rahalla tehty kovaotteinen rikoselokuva. Jouko Suikkarin (1948−2021) ohjaus pohjautuu Markku Vuorisen samannimiseen, helluntailaisen Ristin Voiton kustantamaan kirjaan, joka kertoo ex-ammattirikollisen Kyösti Erkinkorven (s. 1946) elämästä.

Elokuvassa keskushahmo saa nimekseen Taisto Peräkorpi ja esittäjäkseen baarimestarina sekä vanginvartijana työskennelleen Vesa Tenhusen (1959-2001) ainoassa elokuvaroolissaan.

Suikkari kuvaa Peräkorven lohdutonta elämää naturalistisesti. Väkivaltainen alkoholisti-isä särkee perheen ja tuomitsee pojan laitoskierteeseen. Peräkorpi ei ota taka-askelia alamaailmassa eikä brutaalien vanginvartijoiden edessä. Jääräpäisyys kiihdyttää alamäkeä, jossa väkivalta ja päihteet ovat arkipäivää. Kuka armahtaisi tällaisen elämän eläneen miehen, Peräkorpi pohtii.

Arto Paasilinnan Hirtettyjen kettujen metsän (1986) filmatisoinnilla debytoinut Soikkeli oli tehnyt dokumentteja vankilaoloista. Autenttisissa oloissa kuvattu Rundi kiertää aikansa kovimmat suomalaiset vankilat Kakolasta Konnunsuolle ja Sukevasta Helsingin keskusvankilaan.

Soikkeli kuvaa vankilaoloja ja lusimisen kirjoittamattomia sääntöjä antropologisella tarkkuudella. Peräkorven rypemistä hän kuvaa äärimmäisyydellä, joka saisi Jouko Turkan hykertelemään. Rundi yhdistää eksploitaation portteja kolkuttavaa yhteiskuntakritiikkiä, harrasta melodraamaa ja toimintaelokuvan rytmiä. Lopputulos on kuin Jäätävän poltteen (1986) uskonnollinen pikkuserkku.

”Ei näytä yhdeltäkään toiselta suomalaiselta elokuvalta”
– Helena Ylänen / Helsingin Sanomat 14.4.1990

”Kuvallinen anti on jatkuvasti komea”
– Ywe Jalander / Suomen Kuvalehti 18/1990

”Mitä merkillisin, seksiin ja väkivaltaan mieltynyt moraliteetti, jossa Jeesus pelastaa taparikollisen [—], mutta jossa katsojan hyvän maun mieltymyksille ei anneta armoa koko puolenatoista tuntina”
– Putte Wilhelmsson / Uusi Suomi 29.8.1991