Katso traileri TÄSTÄ

Night Visions -päätöselokuviksi on pyritty aina valikoimaan todellisia poikkeusyksilöitä. Parhaimmillaan ne täräyttävät katsojalta luulot pois ja pakottavat pohtimaan sunnuntaiaamun tunteina, onko kyse valkokangaselämyksestä vai sittenkin logiikkaa kaihtavasta, kuumeisesta houreunesta. Alkuperäisen Karate Kid -trilogian tuottajan R. J. Louisin neronleimauksesta syntynyt Mac and Me on juuri tällainen elokuva.

Stewart Raffillin (Tammy and the T-Rex, NV 2020) ohjauksen nimikko-olio hätkähdyttää jo ulkonäöllään. Mac (”Mysterious Alien Creature”) näyttää siltä kuin Bambia muistuttavaa piirroshahmoa kuristettaisiin: silmät ovat muljahtaa ulos päästä ja suu supistuu anuksen muotoon.

Vislaava ja telekineettisiä kykyjä omaava Mac on eksynyt perheestään saavuttuaan Maahan. Apuun ilmaantuu pyörätuolilla liikkuva nuori Michael. Kaksikko ystävystyy, kun otus pelastaa pojan hengen. Vastapalvelukseksi on siis löydettävä muukalaisperheen muut jäsenet – joista jokainen näyttää metsään talven yli unohtuneelta pumpattavalta seksinukelta.

Mac and Men poikkeuksellisen härski tuotesijoittelu herätti närästystä jo aikalaiskriitikoissa. Keskeisiin rooleihin kohoavat Coca-Cola ja etenkin McDonald’s. Tuottaja Louis oli ennen elokuvauraansa töissä sattumoisin juuri McDonald’sin tiliä hoitaneessa mainostoimistossa.

Osin näyttelijä Paul Ruddin pitkäaikaisen ja äänekkään fanituksen myötä ilmiöitynyt Mac and Me on pohjimmiltaan elokuva Yhdysvalloista. Kaikki sen täysin häiriintyneessä olemuksessa sukeltaa amerikkalaisuuden ytimeen. Kuten myös uhkaukselta tuntuva loppukaneetti: We’ll be back!

”There is so much wrong with this movie”
– Jason Adams / JoBlo 6.6.2012

”A guilty pleasure — Its flaws are what make it memorable and enjoyable decades later”
– Marisa Mirabal / Birth.Movies.Death. 12.8.2018

”As the youthful male lead, Jade Calegory gives an extremely annoying non-acting performance”
– Richard Scheib / Moria – The Science Fiction, Horror and Fantsy Film Review

”This is E. T. in a sticky wrapper, left under the heater two hours too long.”
– Michael Wilmington / Los Angeles Times 15.8.1988

”Would seem like the generic version of E. T. if it were not so full of brand-name commercials”
– Caryn James / The New York Times 13.8.1988

”Mac and Me could just as well have been called O.T. — The Other Terrestrial, so frequent and clumsy are its references to E.T. Forget about calling home; E.T., call lawyer. —

What’s really disturbing are the commercial implications of Mac and Me. On the one hand, there’s the omnipresence of Coca-Cola —

Then there’s McDonald’s. One of the characters works there. A long and absolutely ridiculous intergalactic breakdancing party takes place there (and so what if it looks like a reunion of the Fame kids). Ronald McDonald appears on screen… and there’s something familiar about that little alien’s acronym. It turns out producer R.J. Louis was once an account executive for a California advertising agency handling guess what major account? Is there something wrong with this picture? Yes, there is.” – Richard Harrington / The Washington Post 13.8.1988