a.k.a. Ach Du Scheisse!

Paskamainen tilanne: arkkitehti Frank (Thomas Niehaus) herää muistinsa menettäneenä kaatuneesta bajamasta vailla pakokeinoa. Käymälä sijaitsee purettavaksi tuomitun rakennuksen edustalla, ja räjähteet on jo viritelty valmiiksi. Niljakkaasta huussista on siis päästävä pois, keinolla millä hyvänsä ja mahdollisimman nopeasti. Siinä pähkinänkuoressa kaikki, mitä saksalaisen Lukas Rinkerin pähkähullusta esikoisohjauksesta tarvitsee tietää ennen kaikkien aikojen istunnon alkua.

Reaaliajassa etenevä Holy Shit! kasvattaa määrätietoisesti kierroksiaan, kun Frank koittaa hahmotella bajamajaan johtanutta skenaariota pätkittäin palailevista muistikuvistaan. Väkeväarominen selviytymistarina on kuin yhdistelmä Mariano Cohnin liki kokonaan city-maasturin sisällä tapahtuvaa 4×4-trilleriä (Night Visions 2019) ja Joel Schumacherin simppelin nerokasta Phone Boothia. Korkea intensiteetti kasvaa Rinkerin nerokkaasta high concept -käsikirjoituksesta, joka on ohjattu äärimmäisellä pieteetillä.

Skatologisella jännärillä on varma paikka 2020-luvun kulttielokuvien kunniagalleriassa. Klaustrofobinen paniikki kasvaa kuivakäymälän kuvottavassa käryssä Frankin pinnistellessä kivuliaasti kohti helpottavaa kliimaksia.