Katso traileri TÄÄLTÄ
Elokuvatuottaja Veikko Laihanen (1924–2004) jätti jälkeensä yli 700 elokuvaa, joista valtaosia oli lyhyitä dokumentteja ja mainoksia. Joukkoon mahtuu myös pioneerityö: ensimmäinen suomalais-amerikkalainen näytelmäelokuva, jännäri Juokse kuin varas.
Laihanen etsi amerikkalaista yhteistyökumppania elokuva-alan ammattilehdessä Varietyssä vuonna 1963 julkaistulla ilmoituksella. Partneriksi valikoitui kirjailija Palmer Thompson (1918-1969), jonka vaimolla oli suomalaiset sukujuuret. Thompson oli rutinoitunut televisiosarjojen kirjoittaja, jolle ohjaaminen oli vierasta. Laihanen istutti hänen partnerikseen myös ohjaajana harjaantuneen tähtinäyttelijä Åke Lindmanin (1928-2009).
Thompsonin elokuva-alan yleismies Kari Uusitalon kanssa kirjoittaja tarina mukaili aikakauden muodikkaiden agenttiseikkailujen tyyliä. Amerikkalaisseikkailija Bart Lanigania (Richard Long) ollaan karkottamassa Suomesta, mutta hänelle tarkoitettu salamurhaajan luoti osuu poliisin ja auttaa miestä pakenemaan. Hän etsii ilmiantajansa: karismaattisen suomalaiskonnan Arvo Mäen (Lindman).
Lanigan lahjoo Mäen etsimään salaperäisen liikemiehen, joka on kavaltanut 17 miljoonaa dollaria ja lavastanut oman kuolemansa sekä Laniganin syylliseksi petokseen. Mutta voiko rikollisen sanaan luottaa? Alkaa kissahiirileikki, joka kiertää Helsingistä uudenkarhean Tapiolan kautta Hämeenlinnan Aulangolle. Laniganin matkaan tarttuu yökerholaulajatar Marja (Pirkko Mannola), joka näkee miehessä sulhasainesta.
Juokse kuin varas on kuin 007-elokuvien suomalaisserkku, joka haluaa tulla verratuksi suuren maailman esikuviin. Supisuomalaisiin maisemiin istutettua toimintaa rytmittää napakka huumori. Longissa on veijarikarsimaa, mutta elokuvan todellinen moottori on kuvia suden hymyllään hallitseva Lindman. Mannola ja sivuosaroistona vilahtava Esko Salminen täydentävät vahvan suomalaispanoksen.
”Interesting chase melodrama — Such shrewd use has been made of the Finnish backgrounds, beautifully lensed in EastmanColor, that feature emerges a first-class entry for the program market. Conceivably, it might do for Finland in attracting tourist travel what Summertime did for Venice and Three Coins in the Fountain for Rome.”
– Whit. / Variety 16.2.1966