Katso traileri TÄSTÄ

Restauroitujen klassikkoelokuvien esittäminen kuuluu Cannesin arvovaltaisten elokuvajuhlien rutiineihin. Rivieralla ensi-iltansa saanut Caligula: The Ultimate Cut ei kuitenkaan ole mikä tahansa tuunaus, vaan oikaisu yhteen elokuvahistorian suurimmista vedätyksistä.

Tinto Brassin vuonna 1979 ohjaama Caligula on kantanut maailman kalleimman pornoelokuvan mainetta. Vaikka ohjaajaksi palkattiin Salon Kittyllä (1976) meritoitunut erotiikan erikoismies, antiikin Rooman irstaimman keisarin henkilökuvan ei alun perin pitänyt sisältää jynkkyä.

Budjetti ylitti reippaasti ensimmäisen Tähtien Sodan ja tekijälista oli väkevä. Ben-Hurin (1959) kynäillyt Gore Vidal käsikirjoitti. Rooleihin pestattiin brittiläisiä Shakespeare-veteraaneja (Peter O’Toole, Helen Mirren) ja nimirooliin Malcolm McDowell (Clockwork Orange – Kellopeliappelsiini). Kalliissa lavasteissa ei ollut tarkoitus vain mehustella Caligulan (12−41) sikailulla ja sadismilla vaan kuvata rajattoman vallan korruptoivaa luonnetta.

Kun kuvaukset olivat ohi, elokuvaan investoinut Penthouse-lehden Bob Guccione pimitti materiaalit, kuvasi kovaa pornoa ja leipoi omavaltaisesti levitykseen hc-kuorrutetun paketin, joka yllätti ja traumatisoi alkuperäiset tekijät. McDowell vertasi lopputulosta raiskaukseen.

The Ultimate Cut on koottu Penthousen arkistoista löydetyistä 90 tunnin raakamateriaaleista. Niistä tuottajan tittelin ottanut Thomas Negovan on kasannut uuden, alkuperäisideaa mukailevan Caligulan. Musiikista vastaa Lovecraft-filmatisointien The Call of Cthulhu ja The Whisperer in Darkness säveltäjä Troy Sterling Nies. Puolet spektaakkelin kohtauksista ovat ennennäkemättömiä.

”A work of art that you won’t want to miss”
– Jennie Kermode / Eye For Film

”Must be seen to be believed”
– Mark Carnochan / Filmhounds Magazine

“Everything is better”
– Richard Whittaker / The Austin Chronicle

”Essential viewing — Fascinating”
– Jim Hemphill / IndieWire

”Startling, amusing and bizarre”
– Peter Bradshaw / The Guardian

”You’ve never seen anything so full-on demented in all your life. It’s worth seeing just for that.”
– Deborah Ross / The Spectator

”One of the most controversial productions in film history, Caligula was first proposed in the 1970s, went through what can only be described as a series of catastrophes, and, in 1980, emerged as a version which would be abruptly disavowed by its editor, its composer, and the most prominent members of its cast. —
Producer Thomas Negovan’s reconstructed version uses nothing that appeared in the film as seen before. — The consequence of all this refinement is a film whose wayward moments seem all the more marvellous. Rather than an exotic, sprawling mess, it is a work whose various wonders serve a purpose, even when that purpose is only to dazzle. It strives to fill the void left by the gods, and where it falls short, it is only more glorious as a result.”
– Jennie Kermode / Eye For Film