Vieraat

Sergio Martino

Sergio Martino (s. 1938, Rooma, Italia) on italialaisen genre-elokuvan 1960-1980-lukujen kultakauden keskeisimpiä ohjaajia. Martinon työ italokauhun ytimessä olevan giallon kehittäjänä vetää vertoja Dario Argenton kontribuutioille. Moniosaaja on näyttänyt kyntensä myös muiden lajityyppien parissa ja antoi muun muassa merkittävän sysäyksen poliziotteschi-rikoselokuvien aallolle.

Palo elokuvantekoon kulki Martinon suvussa. Mykkäkaudella ohjaajana aloittanut isoisä Gennaro Righelli teki yli 40 vuoden ja sadan elokuvan uran. Isoveli Luciano (1933-2013) oli tuottelias käsikirjoittaja, josta tuli vielä merkittävämpi tuottaja ja Sergion elinikäinen yhteistyökumppani.

Sergio haki tuntumaa elokuva-alaan Lucianon assitenttina. 1970-luvun taitteessa veljekset peesasivat sensaatiohenkisten mondo-dokumenttien aaltoa Sergion debytoidessa ohjaajana. Todelliseen lentoon pikkuveljen ura lähti nupullaan olleen giallo-lajiyypin jalostajana. Mario Bava oli valanut keltakantisista pokkareista tutulle jännitykselle elokuvalliset perustukset (The Girl Who Knew Too Much, 1963) ja Dario Argento lisännyt murhan taiteeseen tehoja (The Bird With the Crystal Plumage, 1970). Martino valutti keitokseen eroottista jännitettä.

The Strange Vice of Mrs. Wardh (1971), The Case of Scorpion’s Tail (1971), All the Colors of the Dark (1972), Your Vice is a Locked Room and Only I Have The Key (1972), Torso (1973) ja A Suspicious Death of a Minor (1975) muodostavat sekstetin, joka muokkasi giallon olemusta uraauurtavalla tavalla. Kuusikko heijastaa nousukiidossa olleen lajin evoluutiota, jossa jännityksen, väkivallan ja seksuaalisen virityksen balanssi oli jatkuvassa muutoksessa. Night Visions -ohjelmistossa nyt nähtävä The Strange Vice of Mrs. Wardh nojaa monikerroksiseen jännitykseen ja syntiseen pohjavireeseen. Niin ikään Kinopalatsin valkokankaalle nyt heijastettava Torso esittelee jo slasherin tunnusmerkkejä, jotka amerikkalaiset myöhemmin pöllivät kierrääkseen niitä vailla esikuvien tyylitajua.

Festivaaliohjelmistoon mukaan poimittu rikoselokuvahitti The Violent Professionals (1973) nosti pokkana pöydälle fasistien roolin Italiaa 1970-luvulla horjuttaneen poliittisen väkivallan aallon taustalla ja teki Luc Merendasta polizietteschien ikonin. Martinon ja ranskalaisnäyttelijän rikoselokuvayhteistyö jatkui vielä kepeämmässä Gambling Cityssä (1975).

Arizona Coltissa (1970) ja Mannajassa (1977) Martino antoi pätevät näytöt western-osaamisestaan aikana, jolloin laji teki jo kuolemaa. Seksikäs komediakin taipui (Sexy Relation, 1974). Niin myös fantasiaseikkailu (The Island of the Fish Men, 1979) ja kannibaalielokuva (The Mountain of the Cannibal God, 1977).

Kun postapokalyptisesta scifistä tuli muotia, Martino löi pöytään potpurin vailla vertaa. Niin ikään nyt Night Visions -kankailla nähtävä 2019: After The Fall of New York (1983) on italialaisen tieteiselokuvan överein herkkupala.

Martino tehtaili kovaa kamaa vielä silloinkin, kun italialaisen elokuvateollisuuden puitteet natisivat jo liitoksistaan (Ohjelmoidut lihakset / Hands of Steel, 1986). Vielä 2000-luvullakin veteraani ohjasi aktiivisesti tv-elokuvia. Viimeinen ohjauskrediitti on vuodelta 2012. Kuudelle vuosikymmenelle levittäytynyt ura hakee vertaistaan.

Martino piirsi puumerkkinsä italialaisen elokuvan historiaan virtuoosimaisena artesaanina. Maestro otti haltuunsa lajin kuin lajin niin pätevästi, että elokuvat levisivät ympäri maailmaa ja saivat usein ikuisen elämän.


Jack Sholder

Jack Sholder (s. 1945, Philadelphia, USA) on genre-elokuvan ammattilainen, jonka ura kietoutuu tiiviisti yhteen New Line Cineman läpimurron kanssa. Bob Shayen perustamasta putiikista kasvoi suuri studio, joka tunnetaan Painajainen Elm Streetillä -elokuvasarjasta ja Taru sormusten herrasta -trilogiasta. Warner Bros. osti New Line Cineman vuonna 1996.

Kauan ennen massiiviseksi tuotantopajaksi kehittymistään firma oli anarkistinen levitysyhtiö, jonka valikoimassa oli muun muassa John Watersin elokuvia. New Line Cineman aloittaessa elokuvien tuotannon Sholder ohjasi firman varhaisen hitin, tusina-slasherit varjoonsa jättäneen kauhuhelmen Alone in the Dark – Armoton yö (1982). Kun New Line Cinema löi kultasuoneen ensimmäisellä Painajainen Elm Streetillä -elokuvalla (1984), Shaye pyysi luottomiehen ohjaamaan väistämättömän jatko-osan Painajainen Elm Streetillä 2 – Freddyn kosto (A Nightmare on Elm Street 2: Freddy’s Revenge, 1985).

Sholderin päätyö The Hidden – Pahan naamio (1987) on äärimmäisen viihdyttävää tieteistoimintaa, joka kommentoi samalla happamasti Ronald Reaganin Yhdysvaltojen hedonistista hybristä. Kiefer Sutherlandin ja Lou Diamond Phillipsin yhteen saattava Luopiot (Renegades, 1989) on studiomittakaavan buddy-actionia. Aktiiviuransa loppupuolella Sholder heitti keikkaa tv-sarjojen ohjaajana ja teki uransa toisen kakkososan Wishmaster 2 – paha ei kuole koskaan (1999).

Hämähäkkikauhu Arachnid (2001) ja haikuumotus 12 Days of Terror – kauhu nousee syvyyksistä (2004) toivat konkarin vielä takaisin vanhan leipälajin pariin.


Sabina Friedman-Seitz

New Yorkissa kasvanut, nykyään sekä Los Angelesissa että New Yorkissa vaikuttava näyttelijä Sabina Friedman-Seitz saapuu Helsinkiin esittelemään uransa ensimmäistä pääosaroolia Juan Ortizin tuoreessa ohjauksessa, perusteellisen nyrjähtäneessä mustassa komediassa Fingers (USA 2019). Wesleyanin maineikkaassa taideyliopistossa Yhdysvaltain Connecticutissa opiskellut ja sittemmin näyttelijätaiteen maisteriksi Actor’s Studio Drama Schoolista valmistunut Friedman-Seitz on tullut tutuksi myös suomalaisyleisölle rooleistaan elokuvissa The Florida Project (2017) ja Book Club (2018).


David Marmor

Käsikirjoittaja-ohjaaja David Marmor saapuu San Franciscosta Helsinkiin esittelemään Night Visions -yleisölle ensimmäisen pitkän elokuvansa, uskonnollisten kulttien toimintatavoista ammentavan kauhutrillerin 1BR. Tietojenkäsittelytiedettä Harvardissa opiskellut Marmor suunnitteli ennen elokuvauraansa videopelejä muun muassa Activision- ja Acclaim-yhtiöille. Elokuvaohjaajaksi hän valmistui University of Southern Californian School of Film and Televisionista. Hänen lopputyönsä, lyhytelokuva Spin kiersi lähes 50 elokuvafestivaalilla ympäri maailman, voitti lukuisia palkintoja ja päätyi myös tv-kanaville Yhdysvalloissa ja Kanadassa. 1BR:n valmistumisen jälkeen Marmor on jo ehtinyt työstää valmiiksi pilottijakson interaktiiviseen nettisarjaan A Week in the Life of Milly. Marmorin pitkän elokuvan käsikirjoitus Invariant on paraikaa kehittelyssä Akiva Goldsmanin Weed Road Pictures -yhtiössä.


Alok Mishra

Tuottaja Alok Mishra saapuu Helsinkiin esittelemään uskonnollisten kulttien toimintamekanismeista ammentavaa esikoiselokuvaansa 1BR yhdessä käsikirjoittaja-ohjaajansa David Marmorin kanssa. Ennen tuottajan töitä Mishra työskenteli 18 vuoden ajan elokuva-alan markkinatutkimuksen parissa. Monisyiseen toimenkuvaan kuului myös useiden ohjaajalegendojen töiden kommentointi leikkausvaiheessa. Mishra on ollut mukana työstämässä lopulliseen muotoonsa muun muassa Ridley Scottin, Steven Spielbergin, Tim Burtonin, Milos Formanin, Darren Aronofskyn, Spike Leen, Ron Howardin, Wes Andersonin, Michael Bayn, Coenin veljesten ja Richard Linklaterin elokuvia.


Juan Ortiz

New Yorkissa varttunut, sittemmin Floridan lämpöön muuttanut Juan Ortiz tuo Night Visions -valkokankaille toisen pitkän ohjauksensa, omaan käsikirjoitukseensa perustuvan absurdin mustan komedian helmen Fingers. Yhdessä Ortizin kanssa Fingersin esittelee Helsingin festivaaliyleisölle sen pääosatähti Sabina Friedman-Seitz. Ortiz opiskeli elokuvaa Valencia Collegessa Floridan Orlandossa. Ennen ensimmäistä pitkää elokuvaansa, kauhutrilleriä Jennifer Help Us (2014) Ortiz työskenteli avustajana useissa suuren kaliiberin elokuvatuotannoissa (mm. Rob Zombien Halloween, Sam Mendesin Kohti uutta) ja on myös jatkanut assistentin töitä oman käsikirjoittaja-ohjaajauransa rinnalla.


Simone Scafidi

Simone Scafidi (s. 1978, Voghera, Italia) tuo Helsinkiin käsikirjoittamansa ja ohjaamansa pitkän dokumenttielokuvan Fulci for Fake, joka on kaikkien aikojen ensimmäinen pitkä dokumentti italialaisen genre-elokuvan edesmenneestä ohjaajamestarista Lucio Fulcista (1927-1996). Maineikkailla Venetsian elokuvajuhlilla maailmanensi-iltansa syyskuussa 2019 saanut elokuva on Scafidin viides pitkä ohjaus ja toinen dokumenttielokuva. Miehen edellisen pitkän ohjauksen, dokumenttia ja fiktiota yhdistäneen italialais-argentiinalaisen yhteistuotannon Zanetti Storyn (2015) kohde oli Inter Milan -jalkapallojoukkueen juhlittu kapteeni Javier Zanetti.


Kirill Sokolov

Käsikirjoittaja-ohjaaja Kirill Sokolov (s. 1989, Leningrad) tuo Helsinkiin ensimmäisen pitkän elokuvansa, muun muassa Tarantinon tuotantoon ja Guy Ritchien varhaistöihin verratun mustan toimintakomedian Why Don’t You Just Die! (Papa, sdokhni, Venäjä 2018). Ennen elokuva-alan opintojaan Sokolov opiskeli fysiikkaa Pietarin teknillisessä korkeakoulussa ja vietti aikaa opiskelijavaihdossamyös Joensuun yliopistossa ennen vamistumistaan vuonna 2012. Lyhytelokuvien tekemisen Sokolov aloitti jo opiskeluaikanaan, ja jo tuon ajan innoittajikseen hän on maininnut Sergio Leonen, Sam Raimin ja Quentin Tarantinon työt. Lyhytelokuvien lisäksi Sokolov on kunnostautunut myös musiikkivideo- ja mainosohjaajana.