Vieraat

Mark L. Lester

Paikalla näytöksissä:
Ke 22.11. klo 22:10 (KP 9) Class of 1984
To 23.11. klo 19:40 (KP 9) Roller Boogie
Pe 24.11. klo 22:15 (KP 2) Commando
La 25.11. klo 18:05 (KP 9) Class of 1984

Christina Lindberg

Paikalla näytöksissä:
To 23.11. klo 17:15 (KP 9) Thriller – A Cruel Picture
Pe 24.11. klo 15:45 (KP 7) Christina Lindberg: The Original Eyepatch Wearing Butt Kicking Movie Babe
La 25.11. klo 15:50 (KP 9) Mätäkuu
La 25.11. klo 20:30 (KP 7) Thriller – A Cruel Picture

Thomas Aske Berg

Paikalla näytöksissä:
Ke 22.11. klo 17:45 (KP 7) Vidar the Vampire
La 25.11. klo 18:30 (KP 7) Vidar the Vampire

Justin Benson & Aaron Moorhead

Paikalla näytöksissä:
Pe 24.11. klo 19:55 (KP 9) The Endless
La 25.11 klo 23:00 (KP 7) The Endless

Simeon Halligan, Rachel Richardson-Jones & Elliot James Langridge

Paikalla näytöksissä:
To 23.11. klo 19:50 (KP 7) Habit (paikalla Simeon ja Rachel)
Su 25.11. klo 01:20 (KP 7) Habit (paikalla kaikki kolme)

Reinert Kiil & Marte Saeteren

Paikalla näytöksissä:
To 23.11. klo 22:00 (KP 7) Christmas Blood
Su 25.11. klo 01:15 (KP 9) Christmas Blood

Marko Mäkilaakso

Paikalla näytöksessä:
Pe 24.11. klo 20:15 (KP 2) It Came from the Desert

Teemu Nikki

Paikalla näytöksessä:
Ke 22.11. klo 20:00 (KP 1) Armomurhaaja

Graham Skipper

Paikalla näytöksissä:
Ke 22.11. klo 20:00 (KP 9) Sequence Break
La 25.11. klo 20:45 (KP 9) Sequence Break

Morten Traavik

Paikalla näytöksissä:
Pe 24.11. klo 15:30 (KP 9) Liberation Day
La 25.11. klo 16:15 (KP 7) Liberation Day

Guest biographies

Justin Benson & Aaron Moorhead

Amerikkalaisen independent-elokuvakentän komeetat Justin Benson ja Aaron Moorhead tuovat Helsinkiin kolmannen pitkän elokuvansa, Tribeca Film Festivalilla New Yorkissa maailmanensi-iltansa saaneen The Endlessin.

Uskonnollisen kultin ympärille kietoutuva, Bensonin ja Moorheadin myös itse pääosittama elokuva on kaksikon kolmas pitkä ohjaus. Tekijät vierailivat Night Visionsissa edellisen kerran mukanaan esikoisohjauksensa Resolution – tappavan terävä (2012). Heidän toinen pitkä elokuvansa, Lovecraft-vaikutteinen hirviötarina Spring (2014) kohosi Helsingissä NV-yleisön suosikiksi keväällä 2015.

Työparin käsikirjoituspuoleen erikoistunut puolisko Justin Benson varttui Kalifornian San Diegossa, valmistui Los Angelesin UCLA-yliopistosta ja työskenteli sekä kirjoittajana että ohjaajana lukuisissa lyhytelokuva- ja mainosprojekteissa ennen uransa lähtöä lentoon pitkien elokuvien parissa.

Kuvaajana ja visuaalisten tehosteiden taiturina meritoitunut Aaron S. Moorhead on kotoisin Floridan länsirannikolla sijaitsevasta Tarpon Springsin pikkukaupungista. Jo pikkupoikana amatöörielokuvia VHS-kameralla kuvannut Moorhead opiskeli elokuvatekoa Floridan yliopiston elokuvakoulussa FSU Film Schoolissa, joka sijaitsee osavaltion pääkaupungissa Tallahasseessa. Moorhead ohjasi ensimmäisen pitkän elokuvansa ollessaan vasta 19-vuotias, ja on sittemmin työskennellyt ohjaajana, kuvaajana sekä visuaalitehostetaiteilijana useissa pitkissä independent-elokuvissa, lyhytelokuvatuotannoissa, mainoksissa ja musiikkivideoissa.

Takaisin ylös

Thomas Aske Berg

Thomas Aske Berg (s. 1980, Stavanger, Norja) tuo Night Visionsiin ensimmäisen pitkän ohjauksensa, yhdessä Fredrik Waldelandin kanssa ohjatun vampyyrikomedian Vidar the Vampire (VampyrVidar). What We do in the Shadows – ja Troll Hunter -hittien ristisiitos on kohonnut syksyn 2017 aikana yhdeksi vuoden kansainvälisesti kohutuimmista pohjoismaisista genre-elokuvista. Berg ja Waldeland ovat myös käsikirjoittaneet ja tuottaneet elokuvan yhdessä, minkä lisäksi Berg näyttelee elokuvan pääroolin.

Berg opiskeli näyttelemistä New Yorkissa Circle in the Square Theatre Schoolissa vuosina 2003-2005 ja on kunnostautunut ennen Vidar the Vampirea ennen muuta näyttelijänä kotimaansa tuotannoissa. Hän pyörittää synnyinkaupungissaan Stavangerissa UFOh!-tuotantoyhtiötä, jonka perusti vuonna 2012 John Iver Bergin kanssa.

Takaisin ylös

Simeon Halligan

Manchesterilainen Simeon Halligan (s. 1967) tuo Helsinkiin kolmannen pitkän elokuvansa, kotikaupunkinsa hämyiseen alamaailmaan sijoittuvan eroottisen painajaisen Habit. Bret Easton Ellisin ja Chuck Palahniukin töihin verratun elokuva perustuu Stephen McGeaghin romaaniin, jonka Halligan on itse sovittanut käsikirjoitukseksi.

Halligan niitti kansainvälistä mainetta jo esikoisohjauksellaan, myös osittain käsikirjoittamallaan verisellä teinikauhuelokuvalla Splintered (2010). Miehen toinen pitkä ohjaus White Settlers (2014) nähtiin myös syksyn 2014 Night Visions -ohjelmistossa ohjaajan läsnäollessa.

Alun perin lavastajaksi kouluttautunut, Lontoon yliopiston Royal College of Artista valmistunut Halligan hankki audiovisuaalisen alan kannuksensa sekalaisilla mainos-, tv- ja elokuvatöillä, kunnes päätyi ohjaamaan sittemmin useasti palkittuja lyhytelokuvia. Ohjaustyönsä rinnalla Halligan pyörittää omaa elokuvatuotantoyhtiötään Not A Number Productionsia, Manchesterissa järjestettävää kansainvälistä genre-elokuvafestivaalia Grimmfestiä sekä genre-elokuvaan erikoistunutta levitysyhtiötä Grimm Entertainmentia.

Takaisin ylös

Reinert Kiil

Norjalainen Reinert Kiil (s. 1982, Hammerfest, Norja) saapuu Helsinkiin mukanaan viides pitkä elokuvansa, Jouluyö, murhayö -klassikoiden suuntaan kumartava slasher-trilleri Christmas Blood (Juleblod). Monitaituri Kiil on paitsi ohjannut, myös kirjoittanut ja tuottanut uutuutensa.

Kiil aloitti elokuvauransa täysin riippumattomalla splatter-komedialla Fuck Norway (2004), jonka hän paitsi ohjasi, myös käsikirjoitti yhdessä Kenneth Dybvikin kanssa. Sitä seurasi joukko lyhytelokuvatuotantoja, joista Night Visions -yleisöä kiinteimmin koskettaa kevään 2015 NV-kunniavierasta Jörg Buttgereitia käsittelevä lyhytdokumentti Inside the Mind of a Splatter Director (2007).

Lyhyetlokuvatuotantojen lomassa Kiil pääsi mukaan myös isompiin tv- ja elokuviin. Ensimmäinen pesti isommassa elokuvatuotannossa oli tuotantoavustajan työ Nils Gaupin ohjauksessa Kautokeinon kapina (2008).

Vuonna 2009 oli vuorossa toinen oma pitkä elokuva, rehellisen eksploitatiivinen trilleri Whore, jonka Kiil myös käsikirjoitti. Elokuva oli esikoisohjauksen tapaan independent-tuotanto. Whore on toistaiseksi julkaistu 14 maassa ja sitä on esitetty yli 30 festivaalilla ympäri maailman. Sen esittäminen kiellettiin kokonaan Yhdysvaltain Minneapolisissa, ja Hollannissa elokuva ylitti julkisuuskynnyksen, kun katsoja pyörtyi sen näytöksen aikana.

Whore sai myös eräänlaisen jatko-osan, elokuvan tekoprosessista fiktiivisesti kertovan täyspitkän kauhutrillerin Inside the Whore (2012), jonka Kiil sekä ohjasi että käsikirjoitti.

Sittemmin Kiil on luonut monipuolvista uraa paitsi ohjaajana ja käsikirjoittajana, myös mm. tuottajana, kuvaajana, lavastajana ja rekvisitöörinä. Hän on myös ohjannut musiikkivideoita pahamaineiselle Mortiis-metalliyhtyeelle. Tähän päivään mennessä hän on ehtinyt olla mukana jo yli 300 tv- ja elokuvatuotannossa.

Edellisen kerran Kiil kävi Helsingissä Night Visions -kunniavieraana keväällä 2016 esittelemässä edellisen pitkän elokuvansa The House (Huset), joka ilmestyi vastikään dvd- ja Blu-ray-levitykseen myös Suomessa.

Takaisin ylös

Elliot James Landridge

Elliot James Landridge (s. 1987, Kingston upon Thames, Britannia) saapuu Helsinkiin esittelemään pääosittamaansa eroottista painajaista Habit yhdessä ohjaajansa Simeon Halliganin ja tuottajansa Rachel Richardson-Jonesin kanssa. Langridge on työskennellyt näyttelijänä aktiivisesti kymmenen vuoden ajan sekä valkokangastöissä, lyhytelokuvissa että televisiossa. Hänen töistään parhaiten tunnetaan Bafta-ehdokkuuksia kerännyt kulttihitti Northern Soul (2014), jossa esiintyivät myös mm. Steve Coogan ja Lisa Stansfield. Hieman yllättäen Landridgen elokuvaura käynnistyi kameran takana elokuvassa Harry Potter ja Feeniksin kilta (2007), jossa hän työskenteli kamera-assistenttina.

Takaisin ylös

Mark L. Lester

Night visions -kunniavieras Mark L. Lester (s.1946) on tehnyt genre-elokuvakentällä täyden kierroksen. Hän aloitti uransa tekemällä elokuvia drive in -teattereihin, eteni persoonalliseen eksploitaatioon ja huipensi matkansa Hollywood-actionilla, joka jätti ikuisen jäljen toiminnan historiaan – ja Arnold Schwarzeneggerin imagoon. Hollywood-kierroksen jälkeen Lester perusti vuonna 1993 tuotanto- ja levitysyhtiö American World Picturesin.

Lesterin uran jokainen vaihe on jättänyt jälkeensä kivenkovia kulttielokuvia. Night Visions esittää niistä kattavan kimaran: Roller Boogien (1979), Class of 1984:n (1982) ja Commandon (1985).

Lesterin aloitti ohjaamisen maya-intiaaneja käsitelleellä dokumentilla Twilight of The Mayas (1971), joka palkittiin Venetsian arvovaltaisilla elokuvajuhlilla. Ohjaaja jatkoi uraansa vähemmän antropologisissa tunnelmissa ja teki tiiviiseen tahtiin elokuvia drive in -yleisön raavaaseen makuun.

Steel Arenassa (1971) pirtusalakuljettaja ryhtyy stunt-ajajaksi. Truck Stop Womenissa (1974) rekkaparkissa bordellia pitäjät punaniskat ja mafia ajautuvat tukkanuottasille. Bobbie Jo and the Outlaw’ssa (1976) wannabe-countrylaulajatar lyö hynttyyt yhteen kulkuriretkun kanssa ja pari kiertää Texasia verisin seurauksin.

Saturday Night Feverin (1977) suosiota ja disco-buumin viimeisiä höyryjä hyödyntänyt Roller Boogie nosti Lesterin kalliimpaan tuotantokategoriaan. Vastustamattoman hyväntyylinen ohjaus kuvaa Venice Beachilla hengaavia nuoria, joille elämän ydin on viikonloppuisin järjestetty rullaluiustindisco. 70-luvun bilehengen väkevänä pullottavan elokuvan valtteihin kuuluu aikuisuransa tahtia etsivä Manaaja-tähti Linda Blair. Rahoittajien joukosta löytyy myös Halloween-tuottaja Irwin Yablans.

Class of 1984 merkitsi Lesterille uutta taso- ja tyylilajia eksploitaatioelokuvan kirjavassa maailmassa. Häijyn koulukuvauksen sytykkeenä oli ohjaajan vierailu omaan lukioonsa. Näin syntyi moderni versio koulukuvauksien klassikosta Älä käännä heille selkääsi (1955). Musiikinopettajan (Perry King) ja anarkiaan luisunutta koulua johtavan jengin taistelua kuvaava Class of 1984 nousi nopeasti modernin jengielokuvan merkkiteokseksi.

Pulitzer-palkittu kriitikkolegenda Roger Ebert tajusi tulevaa kouluväkivallan aaltoa ennakoineen elokuvan potentiaalin tuoreeltaan. Cannesin festivaalin yhteydessä järjestetyssä myyntitapahtumassa elokuvan nähneeseen kriitikkoon Lesterin ohjaus teki suuremman vaikutuksen kuin festivaalin virallinen ohjelmisto.

”Class of 1984 ei todennäköisesti komeile ensi tammikuussa kriitikoiden vuoden kymmenen parhaan elokuvan listoilla. Katsottuani viikon aneemisia, turhauttavia ja tylsiä ’vakavia’ elokuvia tämän vuoden pettymysten täyteisillä Cannesin elokuvajuhlilla, tämä elokuva kuitenkin muistutti, mitä elokuvat pohjimmiltaan ovat ja voivat olla. [Class of 1984:ssa] on vahva tarina, se on hyvin näytelty, varmaotteisesti ohjattu, jännittävä, koskettava ja herättää ristiriitaisia tunteita”, Ebert suitsutti.

Elokuvan teho ei jäänyt huomaamatta Hollywoodissa. Lesterin seuraava työ oli alun perin John Carpenterin ohjattavaksi kaavailtu Stephen King -filmatisointi Tulessa syntynyt (Firestarter, 1984). Universal-studion levittämä ja legendaarisen Dino De Laurentiisin tuottama elokuva jatkoi 1980-luvun taitteessa virinnyttä telekineettisen kauhun buumia.

Nuoren Drew Barrymoren tähdittämä teos oli lukuisine tuliefekteineen Lesterin uran teknisesti haastavin ohjaustyö.

”Siihen aikaan CGI-tehosteita ei ollut olemassakaan. Teimme oikeita tulipalloja, joita lennätimme ilman halki”, Lester on muistellut.

Hollywood-piireissä ohjaaja pääsi uusien yhteistyökumppaneiden pakeille – välillä yllättävissäkin paikoissa. Playboy-kartanossa järjestetyissä pyjamabileissä Lester törmäsi Joel Silveriin. 1980-luvun toimintaelokuvabuumin keskeiseksi tuottajaksi nousseella miehellä oli vyöllään vasta yksi hitti – 48 tuntia (1982) – ja taskussaan uusi idea.

Kesken pyjamat päällä käydyn keskustelun Silver tarjosi sitä Lesterille.

”Hän sanoi: sinun täytyy ohjata tämä elokuva, meillä Schwarzenegger”, Lester on muistellut tapaamista.

Käsikirjoitus oli vasta raakile, mutta se ei Lesteriä haitannut. Hän suostui välittömästi Commandon ohjaajaksi.

Conanilla (1982) Ja Terminatorilla (1984) läpi lyönyt Schwarzenegger mieltyi nykyaikaan sijoittuvaan sankarin rooliin ja elokuvaan huumoriin. James Bondin sutkautuksia esikuvana käyttänyt Lester lisäsi vielä prosessin aikana lihaskimpun suuhun yhä uusia kuolemattomia one-linereita.

Lopputuloksena oli ohjaajan uran suurin yleisömenestys ja koko toimintagenren perusteos. Commandon voittokulku vauhditti oleellisella tavalla 1980-luvun lopulla kukoistuskauden elänyttä toiminta-genreä.

Lesterin ohjauksen onnistuminen heijastui myös sekä Silverin että Schwarzeneggerin uriin. Lesterille elämää suurempi toimintafantasia oli sitä, mitä on läpi uransa tavoitellut: ultraviihdyttävää pop-taidetta.

Ohjaaja teki studiopuitteissa vielä komediaa (Aseistettu ja hirveen vaarallinen [Armed and Dangerous], 1986) ja buddy-actionin helmen Showdown in Little Tokyo (1991). Kun Warner Bros. leikkasi ohjaajan versiosta yli 10 minuuttia tämän tahdon vastaisesti, Lester alkoi katsella uusia mahdollisuuksia.

”Nykyään varmaan unohtaisin koko homman nopeasti ja siirtyisin seuraavaan elokuvaan. Silloin kuitenkin otin asian hyvin henkilökohtaisesti ja päätin hankkiutua asemaan, jossa minulla olisi täydellinen valta elokuvieni suhteen”, Lester on muistellut.

Yhtälö vaikutti genre-elokuvaan erikoistuneen American World Pictures -yhtiön perustamiseen. Sen myötä Lester keskittyi entistä enemmän elokuvien tuottamiseen ja levittämiseen. Hän ohjasi yhä itsekin lähinnä toimintaa ja jännitystä, mutta hintaluokka tippui roimasti Hollywood-vuosista.

Se ei Lesteriä haitannut. Ohjaaja kokee ympyrän sulkeutuneen.

”Nautin 3-5 miljoonan dollarin elokuvien tekemisestä ja siitä, että minulla on taas valta päättää työni lopputuloksesta. Tilanne on sama kuin urani varhaisvaiheessa, tehdessäni independent-elokuvia.”

Takaisin ylös

Christina Lindberg

Virallinen elokuvahistoria unohtaa usein kertoa Ruotsin ja Tanskan vahvasta panoksesta 1960- ja 70-luvuilla kukoistaneelle sexploitaatio-elokuvan buumille. Eroottisesti virittyneestä pohjoismaisesta elokuvista tuli ilmiö, joka pisti vipinää puntteihin ympäri maailmaa.

Skandinaavisen grindhouse-elokuvan kultakausi jätti jälkeensä omat tähtensä, joista ikimuistoisimpiin kuuluu Night Visions -kunniavieras Christina Lindberg (s.1950). Kulttiaseman perustana on monipuolinen ura eksploitaatioelokuvan rikkaassa alakulttuurissa.

Lukioikäisenä pin up -valokuvamallin työt aloittanut göteborgilaisneito teki elokuvadebyyttinsä Mätäkuussa (1970). Nyt Night Visions -ohjelmistossa nähtävässä ääriharvinaisessa Jan Haldoffin ohjauksessa Lindberg teki heti tuttavuutta sexploitaation hämärämmän laidan kanssa.

Väinän Filmin Suomessa levittämä Mätäkuu oli kansainvälinen menestys. Se toi Lindbergille lisää rooleja, joissa arvoituksellinen kaunotar joutui mitä kierompien seksuaalisten jännitteiden uhriksi.

Finnkinon Alasti-nimellä maahantuoma Exponerad (1971) on ruotsalainen ”roughie”, raju kidnappauskuvaus, jossa pornokuviin pakotettu teinityttö (Lindberg) kostaa verisesti sieppaajilleen. Maid in Sweden (1971) toisti sexploitaation peruskaavaa tuomalla nuoren maalaistytön Tukholman lihallisten houkutusten ääreen.

Yhdysvaltojen markkinoille suunattu Young Playthings (1972) saattoi Lindbergin yhteen sexploitaatio-auteurin Joseph W. Sarnon (a.k.a. Joe Sarnon) kanssa. Bisarrissa kolmiodraamassa (tai neliö- tai viisiödraamassa, tulkinnasta riippuen) turhautunut kotirouva (Lindberg) ja petollinen kaupparatsuaviomies etsivät seksuaalisuutensa rajoja surrealistisissa sessioissa.

Lindbergin Japanin matkalta oli tuomisina ruotsalaisella maustettu ”pinku eiga” Made in Japan (1973) ja gangsteriepookki Sex & Fury (1973), jossa skandinaavidaami esitti brittiagenttia. Samana vuonna räjähti Lindbergin uran suurin pommi.

Saab-mainoksia ohjannut, Ingrid Bergmanin Naisen naamio – Persona (1966) –elokuvan apulaisohjaajana toiminut ja perhe-elokuvadebyytillään (Hur Marie träffade Fredrik, 1969) raskaasti pettynyt Bo Arne Vibenius haaveili tekevänsä kautta aikojen menestyneimmän ruotsalaisen elokuvan. Syntyi kautta-aikojen pahamaineisin ruotsalaiselokuva Thriller – A Cruel Picture.

Pääosaa esittävä Lindberg esittää jälleen pahojen miesten uhria, jonka hyytävä sutenööri (Heinz Hopz) alistaa valtaansa. Lindbergin mykkä hahmo Frigga ei kuitenkaan suostu osaansa, vaan treenaa itsensä koston enkeliksi, jonka haulikon edessä toksinen maskuliinisuus kohtaa lopullisen tuomion. Night Visions esittää Quentin Tarantinon suosikkielokuviin kuuluvasta (ja Daryl Hannahin Kill Bill -elokuvien hahmon inspiroineesta) Thrilleristä uutuuttaan hohtavan dcp-version.

Lindbergin ruotsalaisen ekspoloitaation nousut ja laskut summaavan uran niputtaa tyylillä Ika Johannesonin ja Jane Magnussonin dokumentti Christina Lindberg – The Original Eyepatch Wearing Butt Kicking Movie Babe (2017), jonka täyspitkä versio saa Night Visionsissa maailmanensi-iltansa. Se antaa myös lupauksen ruotsalaisen kulttitähden ovella olevasta comebackista.

Takaisin ylös

Marko Mäkilaakso

Suomen todellisten genre-elokuvataitajien harmillisen harvalukuiseen kermaan lukeutuva Marko Mäkilaakso (s. 1978) saapuu Night Visions -vieraaksi esittelemään yleisölle kolmannen pitkän valkokangasohjauksensa It Came from the Desert. Amiga-tietokoneen samannimisestä peliklassikosta innoituksensa ammentava scifi-tapaus jää historiaan myös Suomen kaikkien aikojen ensimmäisenä jättiläishirviöelokuvana.

Mäkilaakso aloitti genre-elokuvaohjaajan uransa zombiseikkailulla War of the Dead – Stone’s War, joka sai ensiesityksensä Suomessa niin ikään Night Visions -ohjelmistossa keväällä 2012. Sitä ennen mies keräsi kannuksia myös tuotantoavustajana toisessa Night Visions -kankailta tutussa teoksessa, Troma-pomo Lloyd Kaufmanin ohjauksessa Poultrygeist: Revenge of the Chicken Dead (2006). Hän on kehitellyt kansainvälisiä hankkeita myös yhdessä Spider-Manin luojan Stan Leen kanssa sekä tehnyt yhteistyötä Jean-Claude Van Dammen Rodin Entertainmentin kanssa.

Takaisin ylös

Teemu Nikki

Teemu Nikki (s. 1975) tuo Night Visions -kankaille kolmannen pitkän elokuvansa, Toronton elokuvafestivaalilla maailmanensi-illassaan syyskuussa 2017 yllätyshitiksi kohoneen sysimustan genretyylinäytteen Armomurhaaja. Näyttelijälegenda Matti Onnismaan ensimmäisen pääosaroolin siivittämä teos valitiin ensimmäisenä suomalaiselokuvana 24 vuoteen myös Tokyo International Film Festivalin kilpasarjaan, josta se toi Nikille parhaan käsikirjoituksen palkinnon.

Sysmäläisen sikafarmarin poika Nikki on itseoppinut ohjaaja. käsikirjoittaja ja tuottaja, joka on ohjannut toistakymmentä lyhytelokuvaa ja satoja mainoksia. Tv-sarjameriitteihin lukeutuvat runsaasti genre-elementtejä sisältävä #lovemilla (2013-2014) ja minisarja Sekasin (2016). Ensiksi mainitusta ammensi innoituksensa myös Nikin ohjaama ja yhdessä tuottajansa Jani Pösön kanssa kirjoittama Lovemilla-elokuva (2015).

Takaisin ylös

Rachel Richardson-Jones

Rachel Richardson-Jones (s. 1967) saapuu Helsinkiin Machesteriin sijoittuvan eroottisen painajaisen Habit tuottajan ominaisuudessa. Richardson-Jones johtaa brittiläistä Not a Number Productions -tuotantoyhtiötä yhdessä Habit-elokuvan käsikirjoittaja-ohjaajan Simeon Halliganin kanssa. Rahoitukseen ja tuotannonjohtamiseen erikoistunut Richardson-Jones on tuottanut mm. palkittuja tv-ohjelmia ja mainoksia sekä työskennellyt maineikkaan brittilevy-yhtiö Island Recordsin bändien (mm. U2) kanssa. Richardson-Jones on työskennellyt tuottajana myös Halliganin aiemmissa pitkissä ohjauksissa Splintered (2010) ja White Settlers (2014).

Takaisin ylös

Graham Skipper

Graham Skipper tuo Night Visions -kankaille ensimmäisen pitkän ohjauksensa Sequence Break, joka yhdistää pelihallien retrolaitteiden ympärille kietoutuvan scifi-tarinan David Cronenbergin moderneista klassikoista muistuttavaan body horroriin.

Skipper on losangelesilainen näyttelijä, kirjoittaja ja ohjaaja, jonka ura käynnistyi toden teolla näyttämöltä Herbert Westin pääosassa Stuart Gordonin ohjauksessa Re-Animator the Musical. Sittemmin hänet on nähty pääosassa mm. genretapauksissa Almost Human (2013), The Mind’s Eye (2015) ja Beyond the Gates (2016), joista viimeksi mainittu kohosi hitiksi myös Night Visions -ohjelmistossa vuosi sitten. Skipperin tuorein genrerooli nähdään Midnight Meat Train -ohjaaja Ryuhei Kitamuran uutuudessa Downrange, joka sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvajuhlien kovamaineisessa Midnight Madness -sarjassa syyskuussa 2017.

Takaisin ylös

Marte Stav Sæteren

Joulukauhutrilleri Christmas Bloodin (Juleblod) pääosatähtikaartiin lukeutuva Marte Stav Sæteren saapuu Helsinkiin esittelemään tuoreinta valkokangastyötään yhdessä elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Reinert Kiilin kanssa.

Sæteren valmistui näyttelijäksi Oslon Nordic Institute of Stage and Studiosta vuonna 2009. Vuosina 2010-2013 hän esiintyi keskeisessä pääroolissa tv-sarjassa Hotel Cæsar, joka on Norjan suurimmalla kaupallisella tv-kanavalla TV2:lla esitettävä Pohjoismaiden pitkäikäisin saippuasarja. Ensiesiintyminen pitkässä elokuvassa oli vuorossa 2013 Joan Kaosin ohjaamassa draamakomediassa Pornopung. Hän on luonut uraa onnistuneesti myös näyttämöllä kotimaassaan.

Takaisin ylös

Morten Traavik

Norjalainen nykytaiteilija ja elokuvantekijä Morten Traavik (s. 1971) saapuu festivaalille mukanaan ensimmäinen pitkä elokuvansa, Iron Sky -seikkailun ääriraidaltakin tutun Laibach-yhtyeen käsittämättömästä matkasta Pohjois-Koreaan kertova dokumentti Liberation Day (2016).

Traavik kouluttautui teatteriohjaajaksi Venäjällä ja Ruotsissa ja on sittemmin toiminut hämmentävän tuotteliaasti taiteen, aktivismin ja yhteiskunnallisten kannanottojen raja-aitoja kaataen. Taidemaailman provokativisten tempausten joukkoon lukeutuvat muun muassa maamiinojen uhrien kauneuskilpailut Miss Landmine Angola (2008) ja Miss Landmine Cambodia (2009) sekä pesti vuonna 2010 Norjan puolustusvoimien residenssitaiteilijana. Traavik itse korostaa jälkimmäisen olevan yhä kaikkien aikojen ainoa kyseinen residenssitaiteilijapesti.

Liberation Day on eräänlainen kulminaatiopiste Traavikin pitkäaikaiselle roolille Pohjois-Korean taide- ja kulttuuriviranomaisten yhteistyökumppanina ja diktatuurivaltion kulttuurin ymmärtäjänä. Yhdessä latvialaisen Ugis Olten kanssa ohjattua dokumenttia on markkinoitu elokuvana ”kaikkien aikojen ensimmäisestä länsimaisesta rock-yhtyeestä Pohjois-Koreassa”, vaikka tosiasisassa esimerkiksi Sielun veljet esiintyi jo vuonna 1989 Pjongjangin kansainvälisellä nuorisofestivaalilla.

Liberation Day voitti aivan vastikään Latvian paikallisessa Jussi-gaalassa palkinnot vuoden parhaasta leikkauksesta, äänisuunnittelusta ja dokumenttikuvauksesta, minkä lisäksi se palkittiin vuoden parhaana pitkänä dokumenttielokuvana.

Takaisin ylös