Jos joskus tuntuu, että kahelien, mutta silti kovapintaisten b-elokuvakonseptien reseptit hävisivät elokuvamaailmasta joskus viime vuosituhannen loppupuolella, kannattaa katsoa Turbo Kid. François Simardin, Anouk Whissellin ja Yoann-Karl Whissellin yhteisohjaus on 2000-luvun genrekermaa. Mad Maxin kanadalaisserkku tuntee post-apokalyptiset juurensa, mutta istuttaa ne pokkana teinielokuvan sielunmaisemaan. Kun paketti dipataan Braindead-tason splatteriin, ollaan perinnetietoisen mutta silti innovatiivisen elokuvanteon ytimessä.

On “vuosi 1997” ja Turbo Rider -sarjakuvaa fanittava teinipoika (Munro Chambers) kruisailee happosateiden piiskaamassa jätemaailmassa BMX-pyörällään. Ihmisistä pullovettä valmistava paikallispahis Zeus (kanadalaislegenda Michael Ironside) on teurastanut pojan vanhemmat aikaa sitten ja nuorukainen on oppinut pärjäämään omillaan. Jätteidenmetsästysreissulla poika törmää pirteään teinityttöön Appleen (Laurence Leboeuf), joka lyöttäytyy seuraan puoliväkisin. Joutomaan ankara todellisuus sotkee kaverusten ystävystymisen. Zeusin päätä hamuavan kädenvääntäjämestarin (Aaron Jeffery) kosto-operaatio sotkee peliasetelmaa entisestään. Post-apokalyptiset verikekkerit voivat alkaa!

Turbo Kid esittelee suvereenia tyylilajien hallintaa: se on yhtä aikaa letkeä ja katu-uskottava, ääriverinen ja hilpeä, futuristinen ja retro. Michael Ironsiden nappirooli sulkee kanadalaisen genre-elokuvan sukupolvia yhdistävän ketjun.

Ohjaajakolmikko onnistui liki yhtä hyvin seuraavalla elokuvallaan Summer of 84 (NV 2018). Turbo Kidin yhä kasvava kulttimaine on rohkaissut heitä viimein myös kehittelemään esikoispitkän jatko-osaa.

“Mad Max on BMX”
– Jordan Crucchiola / Wired

“All done with practical effects, the giddy carnage pairs surprisingly well with teen-geared fun”
– John DeFore / The Hollywood Reporter

“Feels right, looks right, and sounds right”
– Emilie Black / Cinema Crazed

“Anyone with an appreciation for 90s culture will have a permanent smile for 90 minutes”
– Robert Kojder / Flickering Myth