The Rise of the Synths / Iván Castell

  • Maa ja vuosi: Espanja 2019
  • Ikäraja: 21.8. näytös 18 (anniskelunäytös) / 22.8. näytös 7
  • Kesto: 82 min
  • Ohjaus ja käsikirjoitus: Iván Castell
  • Tuotanto: Ana Castañosa, Iván Castell, Javier Moreno, Rebeca Villar Rodríguez
  • Kuvaus: Adrián Barcelona, Beltrán García
  • Mukana: John Carpenter, 80s Stallone, Carpenter Brut, College, Dance with the Dead, Gost, Gunship, Nightcrawler, Nina, Perturbator, Power Glove, Robert Parker, The Midnight
  • Formaatti: DCP

Synthwave on elektronisen musiikin alalaji, jonka inspiraation lähteenä ovat 1980-luvun kuolemattomat syntetisaattorisoundit sekä kasarielokuville ja -videopeleille kumartava retrofuturistinen nostalgia. Tyylin taitajia on vilissyt verkossa jo ammoisista Myspace-ajoista lähtien. Todellista läpimurtoa suuren yleisön tietoisuuteen siivitti ennen muuta Nicolas Winding Refnin Drive-elokuvan (2011) soundtrack, timanttinen muistutus syntikkascoren voimasta. Juuri nyt synthwave on kuumempaa kuin koskaan.

Uunituore dokumentti The Rise of the Synths johdattaa uuteen syntetisaattoritaivaaseen kunnioittaen synthwaven ääni- ja kuvaestetiikkaa. Elokuva esittelee genren tärkeimmät artistit ja heidän musiikilliset ambitionsa.

Netissä yhteisönsä luoneesta joukosta löytyy yllättävänkin erilaisia hahmoja parikymppisistä uusnostalgikoista keski-ikäisiin 1980-luvun kasvatteihin.

Vaikka artistien ikäjakauma näkyy välillä jopa huvittavalla tavalla esimerkiksi yleissivistyksessä, rakkaus musiikkityyliin yhdistää.

Ohjaaja Iván Castellin tausta mainos- ja musiikkivideoiden meritoituneena tekijänä näkyy lopputuloksessa. The Rise of the Synths on kaikkea muuta kuin perinteinen puhuvien päiden kokoontumisajo. Haastatteluista on leikattu ns. löysät pois, ja mukaan on rakennettu aiheelle uskollinen fiktiivinen kehystarina. Taustakertojan tehtäviä hoitaa itseoikeutetusti genren esi-isä John Carpenter. Siis juuri SE John Carpenter, joka myös genre-elokuvalegendana tunnetaan.

Audiovisuaalisesti päräyttävä herkkupala hyväilee syntetisaattorimusiikin ystävien korvia ja kasariestetiikan arvostajien sielua. Samalla se muistuttaa verkon voimasta alakulttuurien kasvualustana.

Samasta sarjasta