Supercool / Teppo Airaksinen

  • Maa ja vuosi: Suomi / USA / Kanada 2020
  • Ikäraja: 12
  • Kesto: 100 min.
  • Ohjaus: Teppo Airaksinen
  • Käsikirjoitus: Olli Haikka, Ali Moussavi, perustuen Eric Gorenin ja Patricia Gorenin alkuperäistarinaan
  • Tuotanto: Olli Haikka
  • Kuvaus: Cory Geryak
  • Musiikki: Jacques Brautbar
  • Rooleissa: Jake Short, Miles J. Harvey, Madison Davenport, Damon Wayans Jr., Iliza Shlesinger, Peter Moses, Odessa A’zion, Jonathan Kite, Will Meyers
  • Kieli: Englanti
  • Tekstitys: Suomi ja Ruotsi
  • Formaatti: DCP

Erikoisvuoden positiivisimmat yllätykset putkahtelevat arvaamattomista suunnista. Yksi sellaisista on Supercool, ainutkertaisen vetävä ja rohkeudellaan riemastuttava saavutus, joka palauttaa sujuvuudellaan uskon englanninkielisen komedian särmikkäämmän laidan tulevaisuuteen. On siis vain luonnollista, että juuri Night Visions isännöi tämänkertaisen festivaalin loppuhuipennuksen erikoisnäytöksessä Supercoolin maailmanensi-iltaa.

Saumattomasti viihdyttävän lopputuloksen lisäksi Supercoolista tekee poikkeuksellisen sen työryhmä. Elokuva näyttää ja tuntuu läpeensä amerikkalaiselta. Sen on kuitenkin ohjannut Teppo Airaksinen, jonka edellinen valkokangastyö oli elämäkertaelokuva Juice (2018). Tuottajana ja toisena käsikirjoittajana on työskennellyt Olli Haikka, jonka pisin kokemus löytyy tv-tuotantojen parista. Leikkauksesta vastaa myös kaikki Airaksisen aiemmat pitkät elokuvat sekä Cannes-palkitun lyhytelokuvan Katto (2017) leikannut Jussi Rautaniemi.

Jokseenkin kaikki muut työryhmän jäsenet ja joka ikinen näyttelijä ovat pohjoisamerikkalaisia. Merkittävässä sivuroolissa loistaa mestarikoomikko Damon Wayansin poika Damon Wayans Jr., ansioitunut komedian taitaja hänkin.

Juoniasetelman ensimmäiset askelmerkit on poimittu oikeaoppisesti jenkkiteinikomedian aapiskirjasta. Päähenkilöt Neil (erehdyttävästi Anton Yelchiniä välillä muistuttava Jake Short) ja Gilbert (Miles J. Harvey) eivät lukeudu lukionsa suosituimpiin kavereihin. Introvertti Neil purkaa padottua ihastustaan luokan suosikkityttö Summeriin (Madison Davenport) piirtämällä fantasioistaan sarjakuvia. Lyhyenläntä, pyöreä ja suulas Gilbert pieksee suutaan minkä ehtii, mutta harvoin kukaan kuuntelee.

Kunnes eräänä päivänä kaikki muuttuu. Uskomaton sattuma avaa pojille taivaan portit – ja mikä tärkeintä, samalla myös ovet tyttöjen makuuhuoneisiin. Koska jopa Neil ja Gilbert oivaltavat kaiken hyvän loppuvan aikanaan, nirvanan saavuttamiseksi on ryhdyttävä toimimaan nopeasti.

Kautta linjan sopivan räävitön, mutta lopulta sydämeltään kultainen Supercool solahtaa täysin mutkattomasti osaksi lajityyppinsä kaanonia. Selkeimmin se vertautuu genren 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kultasormien Seth Rogenin ja Judd Apatow’n neronleimaukseen Superbad (2007). Mukaan on toki siroteltu myös sen aidon ja alkuperäisen American Pien (1999) hiomatonta räävittömyyttä, joskin uudelle vuosikymmenelle tuunattuna. Omalla laillaan viitekehykseen kuuluvat niin ikään Todd Phillipsin Kauhea kankkunen -elokuvat (2009-2013), vaikka niissä toilailevatkin nuorten sijaan teinin tasolle taantuvat aikuiset miehet.

Tällaista elokuvaa ei ole suomalaisvoimin tehty koskaan aiemmin. Torille siis!

Samasta sarjasta