Abrakadabra / Luciano Onetti, Nicolás Onetti

  • Maa ja vuosi: Argentiina / Uusi-Seelanti 2018
  • Kesto: 70 min
  • Ohjaus: Luciano Onetti, Nicolás Onetti
  • Käsikirjoitus: Carlos Goitia, Luciano Onetti, Nicolás Onetti
  • Tuotanto: Carlos Goitia, Nicolás Onetti
  • Kuvaus: Carlos Goitia, Luciano Onetti
  • Musiikki: Luciano Onetti
  • Rooleissa: Germán Baudino, Maria Eugenia Rigón, Gustavo D’Alessandro, Clara Kovacic, Ivi Brickell, Raul Gederlini, Pablo Vilela
  • Formaatti: DCP

Vuodesta 2018 muistetaan elokuvahistoriikeissa ainakin ne massiiviset toimenpiteet, jotka palauttivat komeasti kunnian 1970-luvun Italian genretuotannoille. Liikehdinnän kärkinimike on tietenkin Luca Guadagninon Suspiria. Hyvinä kakkosina trendin aallonharjaa halkovat argentiinalaisveljekset Luciano ja Nicolás Onetti uunituoreella neljännellä elokuvallaan Abrakadabra.

Kaksikon viimeistä edellisen elokuvan Francescan (NV 2016) tavoin kyseessä on aisteja kokonaisvaltaisesti kutkuttava sukellus reilun 40 vuoden takaisen euroelokuvan estetiikkaan. Yksityiskohdat ovat hiottuja, ajankuva saumatonta. Kameran käyttö, värimaailma ja ääniraita on synkronoitu juuri oikealle taajuudelle.

Silmänkääntäjä Lorenzo Mancini valmistautuu show’nsa ensi-iltaan vuoden 1971 Torinossa. Näyttämöltä löytyy kuollut nainen, jonka surmaamiseen on käytetty taikatemppujen rekvisiittaa. Mancini uskoo jonkun haluavan lavastaa hänet syylliseksi. Kun ruumiita ilmaantuu lisää, miehen henkilökohtainen kurimus saa yhä kuumehoureisempia piirteitä.

Abrakadabran henkisiä sukulaisia ovat amerikkalaisen Anna Billerin mainiot genretutkielmat The Love Witch (NV 2016) ja Viva (NV 2007). Vielä ilmeisempiä verrokkeja ovat belgialaisten Hélène Cattet’n ja Bruno Forzanin italopastissit The Strange Colour of Your Body’s Tears (NV 2013) ja Let the Corpses Tan (2017). Mutta siinä missä belgialaisten työt alistavat juonen visuaaliselle kikkailulle aivan täysin, Onetit luottavat yhä (lähes) lineaariseen kerrontaan – ja katsoja kiittää.

SUOMEN ENSI-ILTA

Samasta sarjasta